Adidas-sukat

Vaikka lumi jo hiljalleen satelee maahan, niin on pakko esitellä nämä syksyllä kuvatut sukat. Neuloin sukat pikkusiskolle joululahjaksi viime vuonna. Sain jo lähes kaksi vuotta sitten toiveen pitkistä sukista, joissa olisi kolme raitaa ja Adidaksen logo. Heti aloin innoissani neulomaan ja ensimmäisen sukan neulottuani tajusin, että se on niin kapea ettei mahdu siskoni jalkaan, vaikka hänellä onkin sirot sääret. Kaapin perukoilla se lojui sitten vuoden, ennen kuin jaksoin uudestaan innostua. Tällä kertaa yritin kuitenkin mitoittaa sukan siskon jalkaan sopivaksi ja aika hyvin siinä onnistuinkin. Hieman olisi saanut nilkasta olla istuvampi mutta ei ainakaan purista.

Logon silmukoin jälkeenpäin sukan varteen. Kun kuvion haluaa vain tiettyyn kohtaan neuletta, on helpompi silmukoida kuin tehdä kirjoneuleella. Ensimmäiseen sukkaan silmukoin logon vasta sukan ollessa kokonaan valmis, toista tehdessäni silmukoin jo ennen kantapäätä. Silmukointi on helpompaa kun saa käden molemmista suunnista työn molemmille puolille. Mutta on se sen verran näpertämistä, että ei ole minun lempipuuhaa. Ihan liian paljon pääteltäviä lankoja, vaikka ne yrittikin minimoida ihan minimiin.

Reilu kuukausi sitten olin kotona käymässä ja yllätyin ja ilahduin kun näin siskon jalassa nämä sukat. Olin jo itse kerennyt unohtamaan, että tämmöisetkin on tullu tehtyä. Kiva kun sisko ei ole unohtanut ja sukat on edelleen käytössä.

Soulmates

Nämä sukat saivat alkunsa jo alkuvuodesta, mutta valmistuivat vasta pari viikkoa sitten. Vaikka yleensä olenkin nopea neulomaan sukkia, niin joskus käy näin, että ensimmäinen sukka valmistuu päivässä ja toisen valmiiksi saamiseen menee puoli vuotta. Eikä se aika mene neulomiseen, vaan siihen, että jostain syystä ei ole motivaatiota neuloa toista sukkaa heti. Mallissa ja langassa ei ollut tällä kertaa mitään vikaa, syy oli ehkä siinä makkarankuorta muistuttavassa lopputuloksessa. Sukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat Soulmatesit, jotka ovat ehkä kauneimmat pitsisukat, mitä olen neulonut. Ja niin mukavat neuloa, kun joka kerroksella saa tehdä kavennuksia ja lisäyksiä, ei tarvitse neuloa niitä tylsiä välikerroksia. Kärkikavennuksetkin tein jopa ohjeen mukaan, enkä alkanut soveltamaan niin kuin normaalisti. Ja ihan nätithän noista noinkin tuli. 

Sukat olivat valmistuessaan ihan onnettoman näköiset. Etupuolen pitsi veti niitä kasaan niin, että vain hyvällä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan ne sukiksi. Lopulta kuukausi sitten aloin googletella sukkaplokkeja ja päädyin tekemään sellaiset itse, koska valmiit ovat niin hintavia. Ostin taivuteltavia leikkuulautoja, piirsin valmiista hyvin muotoutuneista sukista mallit ja leikkasin. Kastelin sukat märiksi ja venytin kuivumaan sukkablokin päälle. Kuivumisen jälkeen sukat olivat kuin ihan eri sukat. Pitsi oli auennut kauniisti ja sukka näytti sukalta, niin kuin kuuluukin. Jatkossa tulen aina viimeistelemään pitsi- ja palmikkosukat sukkaplokkien avulla. Ja ehkä joskus ostan ne ihan oikeat plokit näiden itsetehtyjen tilalle.

 

Broken seed

Ystävä valmistui keväällä lastenohjaajaksi ja lahjakiellosta huolimatta halusin neuloa hänelle sukat. Päätin, että uusia lankoja en saa ostaa, vaan langat on löydyttävä omista varastoista. Lopulta päädyin valkoiseen 7 veljekseen ja sinisävytteiseen polarikseen. Malliksi valikoitui ihanan eläväinen broken seed. Tämä malli on mielestäni erittäin hyvä, jos haluaa neuloa jotain muuta kuin perussukkaa, mutta ei uskalla tarttua vielä kovin haastaviin ohjeisiin. Ei tarvitse osata kuin nurja ja oikea silmukka, jotta nämä sukat pystyy neulomaan. Joten jos osaa perussukat tehdä, osaa myös nämä. Resorin, kantapään ja kärkikavennukset voi tehdä oman mielen mukaan.

Broken seed -mallikerran ohje:

1. krs oikeaa (valkoinen)

2. krs 1o 1n (polaris)

3. krs oikeaa (valkoinen)

4. krs 1n 1o (polaris)

Värikkäät parvekesukat

Harmaan, sateisen ja ankean syksyn piristykseksi tein itselleni värikkäät parvekesukat. Tykkään istua parvekkeella ja hengitellä raikasta ilmaa (silloin, kun naapurit eivät tupakoi..) ja nyt syksyn tullen ilmat alkavat olla tarpeeksi viileitä villasukkia varten. Sukat ovat ihan perussukat ilman mitään ohjeita neulottu ja sen kyllä huomaa. Koska tapanani ei ole ollut kirjoittaa mitään muistiinpanoja tekemistäni perussukista, on lopputuloksena usein erikokoiset sukat. Muistamista ei yhtään helpota se, että monesti saattaa mennä montakin viikkoa ennen kuin saan neulottua toisen sukan. Varret ovat selvästi eripariset ja kärkikavennuksista tuli erilaiset, koska en muistanut monenko kerroksen välein tein kavennukset edelliseen sukkaan. Mutta kaikesta huolimatta sukista tuli ihanat väriterapiasukat. Pelkkä vilkaisu omiin jalkoihin piristää mieltä juuri niin kuin tahdoinkin. 

Ristiäislahja kummitytölle

Aloitin tämän vauvanpeiton neulomisen miehen siskon vauvalle jo ennen pikkuneidin syntymää. Ja kun meitä pyydettiin kummeiksi, olikin lahjasta kätevästi jo puolet valmiina. Kaveriksi neuloin perinteiset junasukat ja sujautin kassiin vielä vauvakirjankin. Tyttö sai viime sunnuntaina kasteessa nimen Helga. 

Neuloin molemmat neuleet Novitan Baby Woolista. Lanka on ihanan pehmeää merinovillaa eikä kovin kallistakaa, joten käytän sitä monesti pieniin vauvaneuleisiin. Peittoa neuloessani tajusin kunnolla, miten suuri merkitys langan värjäyserällä onkaan. Aloitin nimittäin peiton kotoa löytyvästä jämäkerästä ja hain vasta sen jälkeen kaupasta lisää lankaa. Ja vaikka lanka olikin saman valmistajan ihan samaa lankaa, niin väri oli aivan eri. En kuitenkaan jaksanut purkaa niitä muutamaa senttiä, vaan jätin värieron muistutukseksi itselle, että jatkossa aina isoon työhön ostaessani muistan tarkistaa lankojen olevan samaa värjäyserää. Peitosta oli tarkoitus tulla vauvalle sopivan kokoinen peitto, mutta laskut menivätkin hiukan pieleen ja peitto menee vielä taaperokokoiselle lapsellekin. Ei jää ainakaan ihan heti pieneksi, vaan kulkee lapsen mukana toivottavasti ensimmäiset vuodet.