Viime kesänä ystävä kertoi menevänsä naimisiin loppuvuoden puolella. Heti kävi mielessä ajatus, että olisipa mukava neuloa morsiamelle huivi tai bolero hartioita lämmittämään. Ei tarvinnut sekuntiakaan miettiä, kun hän kysyi haluaisinko neuloa hänelle boleron.
Langaksi valitsimme ihanan pehmeän, ohuen ja lämpimän Kid-Silkin, joka on mohair super kidin ja silkin sekoitus. Lankaa oli aivan ihana neuloa, niin lämmintä ja pehmeää! Ensiksi yritin etsiä boleroon molempia miellyttävää valmista ohjetta, mutta heikoin tuloksin. Lopulta laitoin morsiamelle linkin Dropsin pitsineulekantaan, josta hän valitsi mieleisensä pitsin. Malliksi ehdotin helposti muokattavissa olevaa hihasta hihaan neulottavaa perusboleroa virkatulla pitsireunuksella. Olen pariin kertaan tehnyt tälläisen boleron, yhden ohjeella ja yhden ilman ohjetta, joten oli aika varma olo lähteä tälläkin kertaa ilman ohjetta liikkeelle.
Meinasin neuloa boleron ensiksi hihasta hihaan vanhaan tapaan mutta en halunnut pitsin menevän hihoissa eripäin, joten päädyin neulomaan boleron hihoista selän keskelle, jossa silmukoin osat yhteen. Toteutus onnistui mielestäni varsin hyvin. Ainoa ongelma oli selkäkappaleen pituuden arvioiminen, sillä välimatkan takia oli vain ihan muutama mahdollisuus sovittaa boleroa morsiamen päälle ja yhden sovituksen hän unohtikin hääkiireissään. Onneksi kaveripiiristä löytyi yksi, jolla oli saman pituinen selkä ja hän suostui seisomaan mallinukkena, kun toisen ystävän kanssa mallailimme kappaleita hänen päälleen. Isot kiitokset sinulle, jos luet tätä!
Häiden aatonaattona morsian kävi hakemassa valmiin boleron minulta. Jännitti ihan tosi paljon, kun hän sovitti boleroa päälle. Jos se olisi ollut ihan väärän kokoinen, ei olisi ollut enää aikaa ruveta sitä uudelleen neulomaan, koska Kid-Silkiä on aivan mahdotonta purkaa. Onneksi bolero oli kuitenkin lähes täydellisen kokoinen, hieman sisäreuna kiristi mutta sen kanssa pystyi kuitenkin olemaan. Hihat tuntuivat molemmista hitusen liian lyhyiltä ja niiden takia oli hieman paha mieli häihin saakka. Molemmilla taisi olla hieman sellainen "no kai tää on ihan ok" olo. Mutta kun morsian hääpäivänään asteli kirkon käytävää pitkin sulhasensa luo, huokasin helpotuksesta, sillä hihat näyttivät juuri oikean mittaisilta. Ihan kuin olisivat alunperin tarkoitettukin noin. Ja mikä tärkeintä, morsiankin oli lopulta tyytyväinen boleroon!
