Pari yötä sitten aloittaessani taas uutta sukkaa havahduin siihen, että minulla on keskeneräisiä töitä jälleen kerran aivan liikaa. Olen heinäkuun aikana aloittanut 12 uutta projektia ja ainoastaan kolmet sukat on neulottu valmiiksi asti. Tekeillä on tällä hetkellä 8 paria sukkia, joista ainakin yksi menee kokonaan purkuun. Niiden lisäksi olen aloittanut vielä yhden huivin ja yhden paidan. Päätin, että en saa aloittaa uutta neuletta ennen kuin nämä kaikki on neulottu valmiiksi. Tämä tietää pakonomaista neulomista muutaman viikon, sillä mielessä on jo monen monta uutta projektia, jotka haluaisin jo saada alkuun. Mm. pari villahaalaria ystävien tuleville vauvoille, kummipojalle neulehuppari ja miehelle sukat ja paita.
Tämä Lankamaailmasta ostamani Filcolana Arwetta Classic on uusi lankatuttavuus minulle. Lanka on ihanan ohutta ja pehmeää ja pitäisi kestää myös sukkalankana, sillä merinovillan sekaan on laitettu nylonia. Tulossa on itselle vihrät sukat Niina Laitisen mallilla Kuusamat. Toiset vihreät menevät kokonaan purkuun, sillä malli ei näyttänyt omaan silmään kivalle, kenties liikaa silmukoita. Siniset sukat ovat menossa anopilleni, joka itseasiassa maksoi nämä langatkin.
Tämä lanka on myös uusi tuttavuus Lankamaailmasta. Novitan Nallen paksuista, mutta paljon ihanamman tuntuista. Rakastan värejä ja monesti jokin pieni värikäs yksityiskohta piristää mieltä erittäin paljon. Näistä onkin tulossa syksyn sateiden ja ankeuden keskelle piristyssukat.
Novitan Nallesta tulossa äitille ja pikkusiskolle sukkia. Vaaleanpunaiset menevät purkuun, koska onnistuin laskemaan silmukat väärin niin pahasti, että sukka on tällä hetkellä ainakin kokoa ellei kahtakin liian suuri. Onneksi olen tottunut purkamaan ja aloittamaan saman sukan moneen kertaan uudestaan. Ei niin paljon harmita, jos tulee pieniä tai joskus vähän isompiakin mokia. Harmaat sukat ovat pikkusiskolle, johon hän itse valitsi malliksi Kuusamat. Raitasukkiin kokeilen jälkikäteen tehtävää kantapäätä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, montako kertaa menee uusiksi.
Ihanan vihreää merinovillaa, josta tulossa itselle huivi. Tein kesäkuussa ensimmäisen huivin ja tykästyin tähän tapaan aloittaa työ toisesta kulmasta ja jokaisella kerroksella toisella sivulla lisäillä ja toisella kaventaa silmukoita.
Olen jo pitkään halunnu tehdä itselleni paidan, jota kehtaisin myös käyttää. Olen vuosia sitten tehnyt yhden paidan, mutta kuivasin sen kerran väärin ja hihat venähtivät varmaan parikymmentä senttiä. Toivottavasti tästä neuletakista tulisi kiva ja juuri sopivan kokoinen. Lanka on ainakin ihanan pehmeää, merinovillaa jälleen. Aluksi oli tarkoitus tehdä erilainen paita yksinkertaisesta langasta, mutta olisin joutunut säätämään silmukkamäärien kanssa niin paljon koko ajan, joten etsin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta itselleni uuden ohjeen.
Viimeisenä hännänhuippuna on kohta puolivuotta pariaan odottanut Dropsin Fabelista neulottu sukka ystävällä. Mallina on Niina Laitisen Soulmates, joka on mielestäni erittäin kaunis. Mielenkiintoista nähdä, onnistunko neulomaan parista täsmälleen samanlaisen. Aikaa on kulunut niin paljon, että joudun kaikki silmukkamäärät ja muut laskemaan valmiista sukasta, sillä en tietenkään ole kirjoittanut mitään muistiinpanoja ylös. Pitäisi opetella ja tehdä siitä tapa, jotta tämmöisissä tilanteissa olisi helppo vain lukea montako silmukkaa aloituksessa, miten tein kiilakavennukset ja kärkikavennukset ym.
Tarkoitus olisi saada nämä kaikki elokuun loppuun mennessä valmiiksi, jotta ehtisin ennen ystävien vauvojen syntymää neuloa lupaamani villahaalarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti