Liikaa keskeneräisiä

Pari yötä sitten aloittaessani taas uutta sukkaa havahduin siihen, että minulla on keskeneräisiä töitä jälleen kerran aivan liikaa. Olen heinäkuun aikana aloittanut 12 uutta projektia ja ainoastaan kolmet sukat on neulottu valmiiksi asti. Tekeillä on tällä hetkellä 8 paria sukkia, joista ainakin yksi menee kokonaan purkuun. Niiden lisäksi olen aloittanut vielä yhden huivin ja yhden paidan. Päätin, että en saa aloittaa uutta neuletta ennen kuin nämä kaikki on neulottu valmiiksi. Tämä tietää pakonomaista neulomista muutaman viikon, sillä mielessä on jo monen monta uutta projektia, jotka haluaisin jo saada alkuun. Mm. pari villahaalaria ystävien tuleville vauvoille, kummipojalle neulehuppari ja miehelle sukat ja paita. 

Tämä Lankamaailmasta ostamani Filcolana Arwetta Classic on uusi lankatuttavuus minulle. Lanka on ihanan ohutta ja pehmeää ja pitäisi kestää myös sukkalankana, sillä merinovillan sekaan on laitettu nylonia. Tulossa on itselle vihrät sukat Niina Laitisen mallilla Kuusamat. Toiset vihreät menevät kokonaan purkuun, sillä malli ei näyttänyt omaan silmään kivalle, kenties liikaa silmukoita. Siniset sukat ovat menossa anopilleni, joka itseasiassa maksoi nämä langatkin.

Tämä lanka on myös uusi tuttavuus Lankamaailmasta. Novitan Nallen paksuista, mutta paljon ihanamman tuntuista. Rakastan värejä ja monesti jokin pieni värikäs yksityiskohta piristää mieltä erittäin paljon. Näistä onkin tulossa syksyn sateiden ja ankeuden keskelle piristyssukat.

Novitan Nallesta tulossa äitille ja pikkusiskolle sukkia. Vaaleanpunaiset menevät purkuun, koska onnistuin laskemaan silmukat väärin niin pahasti, että sukka on tällä hetkellä ainakin kokoa ellei kahtakin liian suuri. Onneksi olen tottunut purkamaan ja aloittamaan saman sukan moneen kertaan uudestaan. Ei niin paljon harmita, jos tulee pieniä tai joskus vähän isompiakin mokia. Harmaat sukat ovat pikkusiskolle, johon hän itse valitsi malliksi Kuusamat. Raitasukkiin kokeilen jälkikäteen tehtävää kantapäätä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, montako kertaa menee uusiksi.

Ihanan vihreää merinovillaa, josta tulossa itselle huivi. Tein kesäkuussa ensimmäisen huivin ja tykästyin tähän tapaan aloittaa työ toisesta kulmasta ja jokaisella kerroksella toisella sivulla lisäillä ja toisella kaventaa silmukoita.

Olen jo pitkään halunnu tehdä itselleni paidan, jota kehtaisin myös käyttää. Olen vuosia sitten tehnyt yhden paidan, mutta kuivasin sen kerran väärin ja hihat venähtivät varmaan parikymmentä senttiä. Toivottavasti tästä neuletakista tulisi kiva ja juuri sopivan kokoinen. Lanka on ainakin ihanan pehmeää, merinovillaa jälleen. Aluksi oli tarkoitus tehdä erilainen paita yksinkertaisesta langasta, mutta olisin joutunut säätämään silmukkamäärien kanssa niin paljon koko ajan, joten etsin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta itselleni uuden ohjeen.

Viimeisenä hännänhuippuna on kohta puolivuotta pariaan odottanut Dropsin Fabelista neulottu sukka ystävällä. Mallina on Niina Laitisen Soulmates, joka on mielestäni erittäin kaunis. Mielenkiintoista nähdä, onnistunko neulomaan parista täsmälleen samanlaisen. Aikaa on kulunut niin paljon, että joudun kaikki silmukkamäärät ja muut laskemaan valmiista sukasta, sillä en tietenkään ole kirjoittanut mitään muistiinpanoja ylös. Pitäisi opetella ja tehdä siitä tapa, jotta tämmöisissä tilanteissa olisi helppo vain lukea montako silmukkaa aloituksessa, miten tein kiilakavennukset ja kärkikavennukset ym.

Tarkoitus olisi saada nämä kaikki elokuun loppuun mennessä valmiiksi, jotta ehtisin ennen ystävien vauvojen syntymää neuloa lupaamani villahaalarit.

Vihreät perussukat

Joskus käy niin, että jokin lanka on kerällä niin ihanaa, että sitä on pakko ostaa, mutta sitten siitä ei meinaa saada aikaiseksi oikein mitään. Tämän langan kohdalla kävi juuri niin. Aloitin itselleni varmaan kolmet erilaiset sukat mutta mikään malli ei inspiroinut neulomaan sukkaa valmiiksi asti. Lopulta päädyin neulomaan aivan tavalliset perussukat miehen pikkusiskolle. Ja kai se on myönnettävä, että monesti värillisestä langasta saa kaikkein kauneimmat sukat juuri näin, ilman pitsejä tai palmikkoja.

Ristiäislahja kummitytölle

Aloitin tämän vauvanpeiton neulomisen miehen siskon vauvalle jo ennen pikkuneidin syntymää. Ja kun meitä pyydettiin kummeiksi, olikin lahjasta kätevästi jo puolet valmiina. Kaveriksi neuloin perinteiset junasukat ja sujautin kassiin vielä vauvakirjankin. Tyttö sai viime sunnuntaina kasteessa nimen Helga. 

Neuloin molemmat neuleet Novitan Baby Woolista. Lanka on ihanan pehmeää merinovillaa eikä kovin kallistakaa, joten käytän sitä monesti pieniin vauvaneuleisiin. Peittoa neuloessani tajusin kunnolla, miten suuri merkitys langan värjäyserällä onkaan. Aloitin nimittäin peiton kotoa löytyvästä jämäkerästä ja hain vasta sen jälkeen kaupasta lisää lankaa. Ja vaikka lanka olikin saman valmistajan ihan samaa lankaa, niin väri oli aivan eri. En kuitenkaan jaksanut purkaa niitä muutamaa senttiä, vaan jätin värieron muistutukseksi itselle, että jatkossa aina isoon työhön ostaessani muistan tarkistaa lankojen olevan samaa värjäyserää. Peitosta oli tarkoitus tulla vauvalle sopivan kokoinen peitto, mutta laskut menivätkin hiukan pieleen ja peitto menee vielä taaperokokoiselle lapsellekin. Ei jää ainakaan ihan heti pieneksi, vaan kulkee lapsen mukana toivottavasti ensimmäiset vuodet.

Pettämätön pikkulaukku kesäksi

Tein kesäksi itselleni pienen laukun. Juuri sopivan kokoinen niille muutamille tavaroille, joita lähes aina kantaa mukana. Kännykkä, lompakko, aurinkolasit, mahdollisesti pieni lankakerä ja puikot..

Neuloin laukun Kaupunkilangan Kioski-langasta, joka on ihanan tuntuista puuvillaa. Helmineule antaa laukulle hauskan pinnan, ja muutama kaveri onkin kommentoinut, että se ei edes näytä neulotulta.

Sisävuoreen halusin jotain pirteää kagasta ja Versolta tilasin ihanaa Mummulan tuntua värinä niitty. Kiikutin laukun ja kankaan ystävälleni, joka ompeli laukun sisäosasta juuri sellaisen kuin halusin. Kapean nahkahihnan nappasin toisesta laukusta ja jonkun aikaa sain taistella, ennen kuin löysin sopivan tavan kiinnittää hihna laukkuun. Kerran jo luovutinkin, ja viskasin laukun parvekkeen nurkkaan mutta seuraavana aamuna se oikea tapa jo löytyikin.

Laukusta tuli juuri sellainen kuin pitikin ja sitä käyttäessä tulee aina hyvä mieli.