23.9.2017

Kastemekosta taivasmekoksi




Jo ihan raskauden alkuvaiheilla aloin miettimään, että entä jos neuloisin itse kastemekon tulevalle vauvalle. Mekon, mikä päällä jokainen lapsemme kastettaisiin ja kenties ehkä lapsenlapsemmekin. Loppuraskaudesta aloinkin etsimään sopivaa ohjetta, ja muutaman viikon etsinnöiden jälkeen päädyin Ullaneuleen ohjeeseen Laulu kuusesta. Kaunis pitsi ja helposti muokattava ohje, eli juuri sellainen mitä etsinkin. Langaksi ostin BC Garnin Jaipur Finoa, ihanaa ohutta ja kiiltävää silkkilankaa. 

Neuloin kastemekkoa pääosin aina öisin, kun en saanut nukuttua järkyttävän kutinan, kipeitten lonkkien tai mahassa mylläävän pojan vuoksi. Haaveilin ja unelmoin. Mietin, millaista vauva-arki olisi, millainen luonne pojallamme tulisi olemaan? Mietin, millaiset olisivat ristiäiset, itkisikö vauva vaiko kenties nukkuisi? Ennen synnytystä jokaiseen silmukkaan on neulottu mukaan paljon rakkautta, toivoa ja iloa.

Kun poikamme syntyi 24.4. torstaiaamuna, kävi heti selväksi, että luultavasti mitkään unelmamme eivät toteudu tämän lapsen kohdalla. Ja niin siinä sitten kävi, kaksitoista tuntia myöhemmin kuulimme sanat, joita ei kenenkään vanhempien pitäisi kuulla. Poikamme oli kuollut. 


Kun lopulta kotiuduimme sairaalasta tyhjään kotiin, ajattelin ensin, että en pysty neulomaan mekkoa loppuun. Suunnittelin laittavani koko työn pussiin ja kaappiin, kunnes ehkä joskus neuloisin sen loppuun seuraavaa lasta odottaessa. Onneksi läheiset rohkaisivat neulomaan mekon valmiiksi, keskeneräiseksi se luultavasti olisi jäänyt. Ikinä ei ole puikot ja lanka tuntuneet niin vierailta ja omiin käsiini kuulumattomilta kuin tätä kastemekkoa valmiiksi neuloessani. Ja kyllähän se käsialassa näkyy, suru ja ahdistus. Äitienpäivänä neulotut hihat ovat aivan järkyttävän epätasaiset verrattuna ennen synnytystä ja Leevin kuolemaa neulottuun yläosaan. 



Ahdisti aivan älyttömästi neuloa tätä, mutta vielä enemmän ahdisti saada mekko valmiiksi. Älysin, että en ikinä pystyisi käyttämään tätä mekkoa muilla lapsillamme kastemekkona, joten tein päätöksen, että Leevi haudataan tämä mekko päällä. Neulominen oli kuitenkin hyvää surutyötä ja siinä samalla pystyin käsittelemään sitä, että tämä oli viimeinen neule Leeville. Reilu 5kk sitten lähdimme hakemaan poikaamme Kuopiosta Jyväskylään. Miehen, äitin ja anopin kanssa puimme Leeville valkoisen bodyn, serkkujen käyttämät pienet sukkahousut ja tämän neulomani kastemekon, josta olikin tullut taivasmekko. Ainoa itsetehty neule, jonka pääsin pukemaan lapseni ylle. 



24 kommenttia:

  1. Osanottoni. Kaunis nimi pojalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ isoisiltä perittyjä nimiä 😊

      Poista
  2. 😢 Kaunis puku jonka onneksi sait pukea lapsesi ylle sitten kuitenkin. Otan osaa järkyttävvän suureen suruunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ onneksi sain kuitenkin neulottua valmiiksi asti ja pääsin myös pukemaan pojan ylle 😊

      Poista
  3. :'( <3 valtavasti voimia suruun.

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni ja voimia suureen suruusi <3

    VastaaPoista
  5. Kauniisti kirjoitettu❣
    Leevi-pieni on enkeli joka lohduttaa suuressa surussa��
    Olette olleet mielessäni usein kun kuulin suru uutisenne!
    -Mervi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Leevi on nyt meidän ihan oma suojelusenkeli 👼

      Poista
  6. Kaunis tarina kamalasta asiasta 😢 Kenenkään ei pitäisi tätä kokea. Jaksamista suruunne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ tätä ei kyllä toivo kenenkään kokevan mutta aina tulee uusia jotka joutuvat käymään läpi lapsensa kuoleman 😢

      Poista
  7. Voi miten raskas tilanne teille. Otan osaa suruunne. Mutta tuntuu kauniilta ajatella, että pienoisella on yllään äidin rakkaudella neuloma asu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ se ajatus kyllä lämmittää mieltä ja helpottaa tässä surussa ☺️

      Poista
  8. Osanottoni suuressa surussa. Kauniisti ajateltu ja tehty, pieni poikanen sai ikiomassa mekossa matkalleen lähteä, tähdeksi taivaalle tuikkimaan ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ onneksi läheiset auttoivat ja tukivat niin sain neulottua loppuun ☺️

      Poista
  9. Todella kaunis mekko, jossa äidin rakkautta joka silmukassa <3 kyyneleet varmasti tiivistäneet neulosta ja vahvistaneet muistoja raskaista, mutta myös onnellisista odotusajan hetkistä. Voimia sinulle! Käsityöt ovat parasta käytännön terapiaa elämässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ käsityöt on kyllä parasta terapiaa ja järjen koossa pitävä asia. Onneksi on käsityöt! 😊

      Poista