Nämä sukat saivat alkunsa jo alkuvuodesta, mutta valmistuivat vasta pari viikkoa sitten. Vaikka yleensä olenkin nopea neulomaan sukkia, niin joskus käy näin, että ensimmäinen sukka valmistuu päivässä ja toisen valmiiksi saamiseen menee puoli vuotta. Eikä se aika mene neulomiseen, vaan siihen, että jostain syystä ei ole motivaatiota neuloa toista sukkaa heti. Mallissa ja langassa ei ollut tällä kertaa mitään vikaa, syy oli ehkä siinä makkarankuorta muistuttavassa lopputuloksessa. Sukat ovat Niina Laitisen suunnittelemat Soulmatesit, jotka ovat ehkä kauneimmat pitsisukat, mitä olen neulonut. Ja niin mukavat neuloa, kun joka kerroksella saa tehdä kavennuksia ja lisäyksiä, ei tarvitse neuloa niitä tylsiä välikerroksia. Kärkikavennuksetkin tein jopa ohjeen mukaan, enkä alkanut soveltamaan niin kuin normaalisti. Ja ihan nätithän noista noinkin tuli.
Sukat olivat valmistuessaan ihan onnettoman näköiset. Etupuolen pitsi veti niitä kasaan niin, että vain hyvällä mielikuvituksella pystyi kuvittelemaan ne sukiksi. Lopulta kuukausi sitten aloin googletella sukkaplokkeja ja päädyin tekemään sellaiset itse, koska valmiit ovat niin hintavia. Ostin taivuteltavia leikkuulautoja, piirsin valmiista hyvin muotoutuneista sukista mallit ja leikkasin. Kastelin sukat märiksi ja venytin kuivumaan sukkablokin päälle. Kuivumisen jälkeen sukat olivat kuin ihan eri sukat. Pitsi oli auennut kauniisti ja sukka näytti sukalta, niin kuin kuuluukin. Jatkossa tulen aina viimeistelemään pitsi- ja palmikkosukat sukkaplokkien avulla. Ja ehkä joskus ostan ne ihan oikeat plokit näiden itsetehtyjen tilalle.
